"Dracu"

BH TK1 Black Zone's Alicia Chinn STDsdc

30.04.2008-07.08.2016

Perustiedot

• Australianpaimenkoira, narttu
• Syntynyt 30.04.2008, Ruotsi 
• Lopetettu 07.08.2016 syövän (nisäkasvaimet) takia 
• Red tricolor, pitkä häntä 
• Kasvattaja: Kennel Black Zone, Isabelle Lundstedt 
• Omistaja: Shanti Karinen, Helsinki, Suomi 
• FCI & ASCA rekisteröity
  
  
• Korkeus: 51cm 
• Paino: 17kg
  
  
• Lonkat: A/A
• Kyynärät: 0/0 
• Silmät: terveet pentuna & viim. 02/14 
• Selkä: ei muutoksia (epävirallinen)
• Täysi hampaisto, leikkaava purenta
  
  
• Hyväksytty BH-koe 
• Tokossa TK1, kisasi EVL-luokka 
• Agilityssa kisasi Maxi3-luokassa 
• Paimennuksessa suorittanut tittelin STDscd 
• Luonnetestattu tuloksella +240p & laukausvarma >>> Video
• Suorittanut MH-kuvauksen 2009 >>> Kuvauksen tulos
  
  
• Isä: WTCH Rising Sun's Qwick Draw RTDcs "Qwick" 
• Emä: PT LP1 KORAD Chaboo's Flashes of Fame STDs "Fame"
  
  
• 1. pentue kennel Black Zone's 16.11.2012
• 2. pentue kennel Red'n Ready 10.06.2014
  

>>> Dracu koiranetissä

Dracu jouduttiin lopettamaan kesällä 2016 laajalle levinneiden, pahalaatuisten nisäkasvainten vuoksi. Dracu oli vasta 8-vuotias.

Dracu muutti meille kesällä 2008 Ruotsista kennel Black Zone'sta. Se oli hyvin pitkäaikaisen etsimisen tulos ja se teki minuun jo 6-viikkoisena naskalihampaana suuren vaikutuksen. Dracu onkin osoittautunut varsinaiseksi unelmien täyttymykseksi, sillä se on innokas, energinen, nöyrä ja hyvähermoinen koira. Dracu rakastaa kaikkea mahdollista puuhaa jota saatan sille keksiä, mutta se ei koskaan "vuoda yli" ja se tekee töitä aina hyvin intensiivisesti. Draculla onkin aivan mieletön keskittymiskyky näin vilkkaaksi koiraksi, jonka takia sitä onkin helppo viedä eteenpäin eri lajeissa. Dracun kanssa voi tehdä toistoja toisen perään, eikä se koskaan kyllästy tai hyydy. Dracu on myös erittäin ahne, ruoka kuin ruoka menee alas. Samoin Dracu rakastaa leluja ja taistelee hyvin aktiivisesti ja vahvasti. Kotona Dracu on hyvin vaatimaton eivätkä pitkät - joskus kuukausiakin kestäneet - täyslepojaksot ole saaneet sitä hermostumaan. Dracu on hyvin läheisyydenhakuinen ja pyrkii aina olemaan mahdollisimman lähellä. Se nukkuu yöt ihan kyljessä kiinni ja rakastaa olla sylissä lellittävänä. Dracu on myös todella kova irvistelemään tutuille ihmisille ja tekeekin sitä ihan jatkuvasti. Dracu on hyvin avoin ja ystävällinen ihmisiä kohtaan eikä vahdi paljon yhtään. Se tulee myos hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja rakastaa juosta ja peuhata kavereiden kanssa.

Dracun kanssa harrastetaan tällä hetkellä pääasiassa tokoa ja agilitya. Tokossa Dracu on innokas ja kuuliainen, ja sitä onkin ollut helppo viedä eteenpäin nopeasti. Se ei ota paineita häiriöistä tai palkkaamattomuudesta, joka tekee siitä myös mukavan kisakoiran. Se jaksaa keskittyä hyvin myös minun kamaliin "pilkunviilaussessioihin" ja mammuttipitkiin treeneihin eikä Dracu ikinä kyllästy toistoihin. Agilityssa Dracu puolestaan äärimmäisen kiihkeä ja nopea. Se lukee rataa paljon ja irtoaa hyvin kauemmaskin. Vaikka Dracu on muutenkin aika kova aussienertuksi, on se harvinaisen selvää agilityssa. Dracu on rämäyttänyt keinun ties kuinka monta kertaa ihan hirveällä voimalla alas ja hypännyt reinun kehyksiä päin ties kuinka usein eikä se kyllä koskaan ota opikseen ;) Draculla on hyvä hyppytekniikka ja se on fysiikaltaan muutenkin agilityyn liki täydellinen; kompakti, pitkät jalat sekä hyvin atleettinen rakenne. Tokon ja agilityn lisäksi olemme kokeilleet jonkin verran mm. paimennusta sekä jäljestystä. Paimennuksessa Dracu osoitti lupaavuutta, mutta koska aussien kanssa paimennusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä Suomessa niin heikot on laji jäänyt ainakin toistaiseksi. PK-lajit ovat myöskin saaneet ainakin tällä hetkellä jäädä pois sillä keskityn Dracun kanssa mielummin kunnolla muutamaan lajiin kuin teen pikkaisen kaikkea.

Dracu on ollut periaatteessa ihan perusterve koira. Sillä ei ole ilmennyt mitään allergioita ja vatsa ei mene kyllä mistään sekaisin. Silmätulehduksia ei ole ollut eikä muitakaan tauteja. Neljäkuisena Dracu ontui hieman jalkojaan, mutta vaihtelevasti eri jalkoja joten nämä voidaan aika turvallisesti selittää kasvukivuilla, Dracu kun kasvoi tosi nopeasti juuri noihin aikoihin. Dracu alkoi ontua vasenta takajalkaansa aika reippaasti aina rasituksen jälkeen seitsemänkuisena ja eläinlääkärillä röntgenkuvasimme sen takapään. Lonkat tulivat siinä samalla "välikuvattua", olivat tiiviit ja siistit. Kaikki muukin oli juuri kuin pitää, polvesta löytyi nestettä joten lopullinen diagnoosi oli polvenivelen venähdys/revähdys. Kuitenkaan jalka ei tullut ajallaan kuntoon, joten kävimme ortopedilla Aistissa tutkimassa jalkaa uudestaan. Diagnoosiksi tuli epäilty osittainen etusirtisiteen revähdys. Keskustelimme asiasta pitkään ja päätimme olla leikkaamatta jalkaa ja katsoa paranisisiko se itsestään. Syksyn 2009 virallisten terveystutkimusten yhteydessä tutkimme jalan ja vieläkin sieltä löytyi muutoksia joten kävimme koko talven vesiterapiassa ja keväällä 2010. Jalka kuitenkin alkoi todella vaivaamaan yllättäen maaliskuussa 2011. Kävimme Espoon Eläinsairaalassa ortopedi Jan Räihällä, joka epäili hyvin vahvasti, että polven ristiside on osittain hajalla, ja siitä aina irtoaa yksittäisiä säikeitä = seuraa ontumista ja sitten jalka kompensoi ja ontuminen loppuu kunnes uusi säie irtoaa. Näin ollen tuo jalka ei ikinä paranisi levolla, vaan raspaantuisi vaan kunnes lopulta katkeaisi kokonaan. Ainoa hoitokeino leikkaus. Räihä sitten operoi Dracun jalan 6.4.2011 TTA-tekniikalla ja jalka parani todella nopeasti 100%. Olemme voineet jatkaa täyspainoisen harrastuskoiran elämää. Jan Räihä myös vakuutti, että Dracun vaiva oli aivan varmasti traumaperäinen, eikä sen pitäisi vaikuttaa sen käyttöön jalostuskoirana.

Dracun sukutaulu