"Frigga"
Peak'nstuff Shadow Side Of The Moon
Frigga on entinen sijoitusnarttuni, joka siirtyi halitjansa Nannan omistukseen tehtyään pentueen meille (Jäätelö-pentue)
Perustiedot
- Australianpaimenkoira, narttu
- Syntynyt 29.12.2019, Ruotsissa
- Musta valkoisin ja tan-merkein, pitkä häntä
- Kasvattaja: Kennel Peak'nStuff, Tove Ekman
- Omistaja: Nanna Harju, Vantaa
- ASCA & FCI rekisteröity
- Korkeus: 51 cm
- Paino: 18,5 kg
- Lonkat: A/A
- Kyynärät: 0/0
- Selkä: LTV0 VA0 (1-vuotiaana)
- Olat: OCD terveet 1-vuotiaana
- Silmät: terveet pentuna & 06/2022
- Täysi hampaisto, leikkaava purenta
- MyDogDNA-testattu: vapaa DM, MDR1, CEA, prcd-PRA. CMR1 ja HSF4 geenimutaatioista
- Harrastaa agilitya ja paimennusta
- Isä: Aymik's Tri Monty "Shadow"
- Emä: Crown Point Dilko "Dilko" (USA tuonti)
- Frigga koiranetissä
(Friggan haltijan Nannan kuvaus Friggasta):
Frigga oli pentu, josta haaveilin pitkään, ja joka tuli minulle monen sattumuksen kautta. Odotin ensin pentua muista pentueista, mutta erinäisten syiden takia niistä ei pentua minulle tullut. Shanti kuitenkin ehdotti sijoitusnarttua Ruotsista. Friggan sukutaulu oli mielenkiintoinen, ja Shanti kävi Friggan kasvattajan Toven luona katsomassa pentuja ja Dilko-emää ennen luovutusta, ja ne vaikuttivat mukavilta. Pentueesta valikoitui tänne pieni musta tyttö, jonka Shanti haki seuraavalla reissulla Ruotsista, ja Frigga saapui kotiin minun, ja aussieni Feyran luo helmikuussa 2020. Frigga oli täydellinen pentu. Se oli pääosin sisäsiisti heti kotiutumisestaan asti, se oli hiljainen, motivoitunut ja helppo. Pikkupennusta asti se kulki mukana kaikkialla aina Feyran agilitytreeneistä lähtien, eikä sitä jännittänyt mikään. Frigga kuitenkin kasvoi pois pikkupentuvaiheesta nopeasti, jolloin se muuttui. Teini-ikäisenä siitä tuli hyvin itsenäinen, eikä se palkkautunut millään. Sille ei kelvannut minkäänlainen sosiaalinen- lelu tai namipalkka, eikä Friggalla tämän lisäksi ollut kovin suurta miellyttämishalua, minkä takia hyvän suhteen luominen oli meille pitkään vaikeaa.
Otin Friggan alunperin agilitykoiraksi, mutta lajin treenaminen oli hankalaa, kun koiran kiinnostus tehdä treeneissä töitä kanssani vaihteli paljon. Pahimmillaan Frigga haisteli treenivuoroilla vaan maata, eikä sillä ollut minkäänlaista kiinnostusta minuun tai palkkaan. Olinkin aika hukassa Friggan kanssa ensimmäiset kaksi vuotta. Käänteentekevä asia suhteellemme oli paimennus, joka paransi sitä todella paljon, toi Friggalle motivaatiota, sekä kunnioitusta minua kohtaan. Paimennus on Friggalle SE laji, se menee aina innoissaan paimentamaan, ja näyttääkin siellä hienoja ominaisuuksia. Parhaimmillaan paimennuksessa Frigga on rauhallinen, lukee eläimiä todella hyvin, ajattelee itse, mutta kuuntelee myös ohjeita. Välillä tulemme Friggan kanssa paimenesta pois niin, että mietin, miten olenkin saanut noin hienon koiran. Hoitaessamme Friggan kanssa töitä lampolassa ja laitumella, se seuraa minua kaikkialle. Frigga olisi mielestäni juuri täydellinen tilan työkoira paikassa, jossa se saisi päivät "auttaa" tilan tehtävissä ja paimentaa. Kisaaminen paimennuksessa kuuluu ehdottomasti tulevaisuuden suunnitelmiimme. Agilityssa olemme Friggan kanssa edistyneet hitaasti sen motivaationpuutteen ja huonon palkattavuuden takia. Minun täytyy välttää monia toistoja peräkkäin, sekä pitää treenipätkät lyhyinä. Agilityssa palkkaan Friggaa aina ensin lelulla, ja, jos kiinnostus leluun hiipuu vaihdan namipalkkaan. Kontaktiesteitä lukuunottamatta Frigga osaa kaikki esteet, ja se olisikin aivan huippu agilityssa, jos sillä olisi siihen motivaatiota, sillä se on räjähtävän nopea. En kuitenkaan vielä tiedä pääsemmekö koskaan agilityssa kisaamaan.
Kotona Frigga on huomaamaton, ja pitkän päivän jälkeen se yleensä hakeutuu yksin hiljaiseen paikkaan nukkumaan. Vahtiviettiä löytyy, ja rapun äänet, sekä kotipihan ohi menevät ihmiset ja koirat ilmoitetaan. Itsenäisyydestään huolimatta Frigga hakee päivittäin rapsutuksia ja hellyyttä minulta, ja ne pesevät Feyran kanssa usein toisiaan. Saalisviettiä Friggalta löytyy jonkun verran, ja varsinkin keväällä hajut saattavat viedä lenkillä mukanaan. Frigga on koirasosiaalinen, eikä sillä ole ollut juurikaan ongelmia muiden koirien kanssa, sillä se ei haasta riitaa vaan mielummin alistuu. Esimerkiksi, jos ulkona leikeissä Feyra on liian raju, ei Frigga haasta riitaa vaan tulee luokseni ja haluaa, että minä hoidan tilanteen. Ruoka maistuu Friggalle vaihtelevasti, nuorempana varsinkin se jätti ruokaa usein kuppiin eikä suostunut syömään. Frigga ei vieläkään ole ahne, mutta ruoka on viime aikoina maistunut paremmin. Hihnalenkit ovat olleet vaikeita vetämisen, sekä muille koirille haukkumisen takia, mutta ollaan päästy siinä paljon eteen päin. Frigga on muuten suhteellisen hiljainen, eikä se vahtimisen lisäksi hauku paljoa ja omaa vuoroa odotetaan agilityhallissa ja paimenessa hiljaa. Frigga kehittyi todella hitaasti henkisesti ja fyysisesti, ja alkoikin vasta vähän aikaa sitten aikuistumaan, saamaan lihasta, sekä tasoittumaan. Frigga ei ole maailman helpoin koira, mutta se on hyvin rakas ja nykyään arki ja treenit sen kanssa alkavat olla jo mukavia.
Friggan sukutaulu
Banneri: Maiju Livio
Kuvat: Maiju Livio
Sivun sisältö: Shanti Karinen